Kausien välissä oli lähes välttämätöntä avata joka tapauksessa moottori toimivuuden varmistamiseksi. Kun kone kerran on palasina, päätimme yrittää saada sitä samalla hieman kiukkuisemmaksi. Mielessä tuli kuitenkin pitää kilpailuissamme niin tavattoman merkittävässä roolissa oleva polttoainetalous, muutoin kenties parantunut kulku tärveltäisiin varikolla kanisteri kädessä seisomiseen. Keskusteluja käytiin vielä itseämmekin parempien asiantuntijoiden kanssa kymmenien tuntien ajan, ja kokonaisuus alkoi muotoutua. Niinpä teimme pieniä muutoksia, mutta tasaisesti vähän joka puolelle konetta,

Viime aikoina autoa vaivanneen voimattomuuden syy selvisi.

Joku on anastanut ajoneuvostamme moottorin.

tähtäimenä lähinnä vääntömomentin kasvattaminen. Jos siinä yhteydessä jokunen lisähevosvoima siunaantuisi, niin eipä suututtaisi meitä sekään.

Moottorien tehoa tarpeettomasti vieviä tekijöitä pyrittiin vähentämään ja mukana pyöriviä massoja eli nk. kuollut paino pyrittiin minimoimaan.

Tässä tapauksessa emme kuitenkaan tulleet siihen johtopätökseen, että kuljettaja tulisi jättää pois mukana pyörimästä. Liikkuvien osien tasapainotus toteutettiin hiukkasfysiikan laitokselta lainatuilla laitteilla. Nokka-akseli on melkoisen tärkeä osa niin tehon, väännön kuin kulutuksenkin kannalta; päädyimme väännön maksimoivaan ratkaisuun, jolloin tosin sekä teho että kulutus kasvavat myös hieman. Aika näyttää, onnistuimmeko tasapainoilussamme, mutta voimme vakuuttaa, että jokainen osa-alue on mietitty otsa hiessä.

Hyvältä näyttää, mutta aivan kuin vieläkin puuttuisi jotain.

Joko alkaa näyttää valmiimmalta? Turhamaisuutemme

vei voiton ja konetta kiilloteltiin ja maalailtiin ennen

asennusta näyttävämmän ulkoasun aikaansaamiseksi.

____________

Baijerilais-vantaalainen taideteos.

Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri,

paitsi saksalainen insinööri.

Vielä puolisentoista viikkoa ennen pääsiäistä osat olivat noin kymmenellä eri paikkakunnalla ympäri maata. Kun tuolloin saimme yllättävän kutsun toimittaa ajokkimme näytille American Car Showhun koko pääsiäiseksi, tulikin kasauksessa hoppu. Asentamiseen alustavasti varattuina päivinä auto saisikin siis vain valohoitoa, tarkemmin sanottuna salamavalohoitoa. Hihat heilumaan ja edellisen viikonlopun rypistyksen ansiosta pata raikasi hienosti jo useita päiviä ennen kiirastorstaita. Todisteet näyttelyyn ehtimisestä on nähtävissä 'Muita kuvia'-osastollamme.

Vanha totuushan kuuluu, että viritys on onnistunut, jos tehot putoavat alle 15 prosenttia. Äänien kovenemisessa pitää pyrkiä yli 20 prosentin kasvuun. Välittömästi koneen käynnistyttyä pystyimme toteamaan, etteivät viritystoimet olleet turhia: tyhjäkäynti oli kadonnut. Käyntiääni on nyt varsin terävää pärpätystä, minkä totesivat sekä tiimin jäsenet että lähipuista evakkoon lähteneet varikset.

Den glider in.

Yksnollakuus Racing BMW 325i Evo 2, kausi 2003.

Tuleeko tästä vielä auto?

Auto saapui Saksasta Suomeen marraskuussa, ja siirtyi lähes saman tien Jarin talliin Vantaan Vaaralaan. Auto purettiin alkajaisiksi niin pieniin osiin kuin sen ilman rautasahaa sai. Sisustus, ikkunat, ovet, luukut, jousitus, jarrut, pyöräntuennat, voimansiirto, kojelauta jne. irrotettiin. Tarpeettomia sähköjohtoja poistettiin muutama kilometri. Sitten alkoi korin vahvistaminen, turvakaarien ym. turvavarusteiden asentaminen. Näissä kuvissa eletään joulukuuta 2001 - tammikuuta 2002.

Talven aikana vietettiin useita asennuksentäyteisiä viikonloppuja, ja pähkittiin teknisiä ratkaisuja. Tankkiratkaisu aiheutti kynsienpureskelua, mutta valmistui viimein ja on taattua Bros. Ruokolainen -laatua (rek. tav. merkki) ja valmistettiin maailmankuulussa hi-tech-pajassa nimeltään Nurmeksen Työstö ja Tarvike Kähkönen. Kaikki alustan osat, pyöräntuennan puslat, jousitus, jarrut, pakoputkisto jne. korvattiin kilpaosilla luokan tiukat säännökset mielessä pitäen. Palapelin osat saatiin kasaan pikkuhiljaa, ja vekotin oli valmis ajettavaksi ulos tallista huhtikuun lopulla.

Pete nikkaroimassa turvakaaria ja Jari arvioimassa, voisiko kattoluukun jättää kokonaan pois.